|
Emma on mukavuudenhaluinen, iloinen ja reipas pieni-iso-koira, jonka
kanssa ei todellakaan käy aika pitkäksi. Emma rakastaa, kun saa viettää
koiramaista elämää vapaana juosten ja "sanomalehtiä" nuuhkien. Emman
elämä on täydellistä, kunhan saa ruokaa kaksi kertaa päivässä ja
riittävän määrän hellyyttä.
Jo pienenä Emma hurmasi meidän, sukulaistemme sekä naapuriemme sydämet
iloisuudellaan ja syliintunkevalla olemuksellaan. Pentuna Emma oli
itsepäinen pieni riiviö, jonka kanssa meni ajoittain hermot.
Kärsivällisesti kouluttamalla neiti kuitenkin oppi pikkuhiljaa tavoille.
Pikku-Emman uteliaisuudella ei ollut mitään rajaa. Tämän seurauksena
neidillä on turpakarvat kärähtäneet ulkotulessa ja kieli jäänyt kiinni
porrasrautoihin. Myös ahtaat paikat olivat lähellä Emman sydäntä ja
pikku-neiti löytyikin milloin mistäkin kolosta. Koiranpennulle tuttuun
tapaan kaikkea piti maistaa, oli se sitten kivi, käytetty korvatulppa tai
leivän muru. Vauhti on aina ollut Emmalle tärkeää ja ihmisillä onkin ollut
ajoittain vaikeuksia pysyä perässä. Onneksi ajan myötä on pää alkanut ottaa
jalkoja kiinni.
Emmasta on iän myötä tullut juuri sellainen koira kuin halusimmekin. Emmasta
löytyy corgimaista luonteenlujuutta söötin ulkokuoren alta. Emma on
sopeutuvainen ja tulee toimeen niin koirien kuin ihmistenkin kanssa kunhan
arvojärjestys on selvillä. Neiti on aina valmis ottamaan johtajan paikan ja
siksi sen kanssa pitääkin ajoittain ottaa yhteen. Iän myötä Emma on
rauhoittunut ja pentumainen hökeltäminen on jäänyt pois. Tarpeen vaatiessa
tämä mummukka kuitenkin laittaa menovaihteen silmään.
Emmalle on tärkeää päästä osallistumaan kaikkeen. Kotiaskareista mieluisimpia
ovat ruuanlaitto ja imurointi. Emma on aina valmis lähtemään mukaan, mentiin
sitten vain kauppaan tai pidemmälle matkalle. Emma on tottunut matkustaja
niin junassa kuin autossakin. Matkan aikana otetaan rennosti ja nukutaan
pitkiäkin pätkiä. Ajoittain pitää kuitenkin nousta ylös tarkastelemaan
tilannetta ja katselemaan maisemia. Auton ikkunat ovatkin yleensä täynnä
nokanjälkiä.
Tähänastisen elämänsä Emma on ollut suhteellisen terve. Pentuna Emmalta piti
poistaa leikkauksessa yksi kulmahampaista. Pitkään pärjättiin pelkillä
rokotuskäynneillä, mutta syksyllä 2007 Emman polvea jouduttiin operoimaan.
Vasemman polven ristiside oli revennyt tapaturman seurauksena. Emma toipui
leikkauksesta hyvin ja Saaran hyvän kuntouttamisen jälkeen koira oli kuin
uudesti syntynyt. Jalka on nyt loistavassa kunnossa ja koira pystyy
elämään normaalia elämää ja harrastamaan jopa agilityä.
Sukutaulu
Nero
Emman isä on vuonna 2001 syntynyt hurmaava herrasmies. Emmassa ja Nerossa on paljon
samaa näköä ja samoja luonteenpiirteitäkin löytyy. Isäpappa alkaa olla jo veteraani-iässä,
mutta se ei paljoa tämän ukkelin menoa hidasta. Nero asustelee Lehmossa
omistajansa Annen ja hänen perheensä kanssa. Lisää tietoa Nerosta löydät Neron
kotisivuilta.
Kauko eli Cowgirl
Emman äiti näki päivänvalon loppuvuodesta 2000 rapakon toisella puolella.
Sieltä Cowgirl matkasi Paltamoon Emman kasvattajan Katjun luokse asumaan ja nimi
suomentui Kaukoksi. :) Kauko oli meillä pari viikkoa hemmottelulomalla, kun Emma
oli tekemässä pentujaan. Kauko luonteeltaan ihanan rauhallinen ja syliintunkeva.
Tarvittaessa Kauko on kuitenkin kova lenkkeilemään. Lisää Kaukosta ja Kaukon kanssa
asuvasta koira- ja ihmislaumasta voit lukea
Puksipuun sivuilta.
|
|||||||||||||